Punishers - HIFK White (0 - 6)

Whiten historian ensimmäiseen vitosdaivarin peliin vastustajaksi oli valikoitunut Punishers. Ottelun alkuasetelmalle merkityksellistä oli, että Punishersilla oli jo ottelu alla Whiten päästyä kirmaamaan matolle tuorein jaloin. Lisäksi White oli matkassa kolmella hyökkäysketjulla ja kahdella pakkiparilla vastustajan vetäessä ottelunsa kahdella viisikolla. Pelisuunnitelma olikin, että White juoksuttaisi ja väsyttäisi vastustajansa ja viimeistään ottelun jälkimmäisellä puoliskolla alkaisi korjata hedelmiä vakkaansa.

Hieman yllättäen White oli jo ensimmäisestä erästä alkaen liikkuvampi ja aktiivisempi joukkue, vaikka satasella ei vielä painettu. Pari onnistumista maalien muodossa toi Whiten leiriin mukavasti itseluottamusta ja rauhallisuutta. Tämän seuraauksena maltettiin ja uskallettiin pitää palloa ja juoksuttaa vastustajaa.

Toisessa pelin kuva jatkui samanlaisena. Punishersin vaarallisimmat tilanteet tulivat lähinnä hyvistä kanttilaukauksista ja sitä seuranneista maalinedustahässäköistä. Whiten maalivahti Miikka Tanhua oli kuitenkin hyvällä pelivireellä ja hoiti tilanteet mallikkaasti. Myös kenttäpelaajien uhrautuvaa laukaisten peittämistä ei pidä vähätellä. Oma pää pysyi puhtaana myös toisen erän ja kun Whiten Sami Sohlberg napautti upean rannevedon vastustajan verkon perille, päästiin kolmanteen erään Whiten 3-0 johdossa.

Kolmannen erän alussa HIFK White onnistui ottelun ainoassa ylivoimassa. Peter Hellgren käytti härskisti hyväkseen Punishersien seisovan alivoimapuolustuksen. Kaikki taisivat odottaa syöttöä laidasta  keskellä odottaville Whiten pelaajille, mutta Peter päättikin kiskaista pienestä kulmasta kovaa,  ylös ja tarkasti! Hieno maali. 4-0 maalin jälkeen Whiten ote hieman löystyi ja Punishers yritti vielä nousta peliin mukaan, mutta voimat eivät riittäneet ja toisaalta Tanhua jatkoi varmaa työskentelyään Whiten maalilla. Lopussa White kaunisteli numeroiksi 6-0. Iloinen ja mieluinen avaus kaudelle!