HIFK Red - HIFK White (7 - 3)

Joukkueen vain yksi yhteinen treeni takana ennen ottelua kesällä aktiivisesti pelannutta Redia vastaan ei antanut parhaita mahdollisia lähtökohtia kamppailuun. Tiedettiin myös Redin kokemus vitosdivarista ja hyvä menestys siellä. Ennakkoluulottomasti kuitenkin peliin lähdettiin panemaan hanttiin niin paljon kuin mahdollista. Ensimmäinen erä osoitti, että joukkueista tosiaankin White oli vielä rakentamassa talon sokkelia ja Red jo päässyt pystyttämään seiniä ja kattojakin. Whiten peli oli hosuvaa ja laput silmillä kouhottamista. Vastustaja Red ei myöskään häiskäissyt, mutta oli järkevämpi, maltillisempi ja systemaattisempi. Red ansaitsi 2-0 johtonsa ekan erän jälkeen.

Toiseen erään White paransi peliään, mutta se ei kapitalisoitunut valotaululle. Pikemminkin päinvastoin. Red rokotti Whiten henkilökohtaisista virheistä ja repi eron jo kuuteen maaliin, kunnes hyvän hyökkäyskuvion päätteeksi Johan Melander iski maalin edestä ilmasta kauden ensimmäisen pelimaalin. Erätauolla yritettiin luoda henkeä viimeiseen erään ja otettiin tavoitteeksi ikäänkuin aloittaa koko homma alusta ja ottaa erävoitto.

Kolmas erä oli olosuhteisiin nähden hyvä Whitelta. Redille turvallisen tuntuinen johto aiheutti liikkeen hidastumista ja kaksinkamppailuissa löysäilyä. White ottikin ohjat käsiinsä ja pelissä oli pitkiä jaksoja, jolloin Red ei paljon palloon koskenut. Kaksi nasevaa kavennusmaalia Whitelta Miika Niskasen ja Sami Sohlbergin toimesta toi peliin takaisin jännitettä ja niinpä Redinkin oli jälleen pakko tehostaa toimintaansa. Red katkaisi Whiten nousuvaihteen hieman nololla maalilla ja näin päädyttiin loppunumeroihin 7-3 Redille historian ensimmäisessä HIFK-sarjan pelissä.

Ottelun jälkeen Whiten leirissä oli pettyneitä pelaajia. Kovinkaan tyytyväisiä ei kukaan omaan pelisuoritukseensa ollut. Eipä ollut aihettakaan. Joukkueen uudet pelaajat suoriutuivat kuitenkin varsin tyydyttävästi debyytistään ja vaihto vaihdolta alkoivat rakentaa omaa ruutuaan joukkueessa.