HIFK Blue - HIFK White (6 - 2)

Ottelun suurin erikoisuus sattui jo ennen ottelua. Whiten maalivahti ja kaksi kenttäpelaajaa olivat eksyneet jostain kumman syystä Campoon Myllypuron sijaan. Koska kyseessä oli oma sisäinen sarjamme, niin eksyneitä lampaita odoteltiin varttitunti ja peli pelattiin normaalia lyhempänä. Viimeistään syksyn saunaillassa vaaditaan kyseisiltä muskettisotureilta hyvää selitystä ja kattavaa analyysia tapahtuneesta. Mutta itse peliin. White sai otteluun unelma-alun, kun ensimmäisestä hyökkäyksestä hienon syöttöketjun päätteeksi Jyri Mäkelä sipaisi lähietäisyydeltä Sami Sohlbergin jakelun päätteeksi pallon Bluen verkkoon. White sai patsastella johtoaan jonkun tovin, kunnes Blue sai konseptejaan järjesteykseen ja teki tasoituksen. Erän vanhetessa Whiten hyvä ote katosi ja Blue pääsi rokottamaan vielä kahdesti.
Toisessa erässä kävi ilmi se tosiasia, että kauan yhdessä pelanneella Bluella on vielä selkeä etumatka isoja pelaajamuutoksia låpi käyneeseen ja koviin peleihin tottumattomaan Whiteen. Paljon hyviä elementtejä Whiten pelissä jo näkyi, mutta pelin sisällä vaihtojen erot heittelehtivät aivan liikaa. Muutamaa hyvää fiksua pelaamista seurasi liian usein huonoja vaihtoja, joissa unohdettiin peruspelaamisen tärkeys ja nöyryys pelata joukkueen parhaaksi. Blue karkasi jo kolmen maalin johtoon, ennenkuin Peter Hellgren laittoi pakin paikalta mukavasti ranteet lukkoon ja napautti pallon Bluen maalin ylänurkkaan. Hieno maali!
Kolmas erä jäi siis Vantaa Tourin osallistujien takia torsoksi. Blue näytti siinäkin, että kokemus on valttia ja teki siinä kaksi maalia Whiten jo miettiessä kotona odottavia lihapullia.
Yhteenvetona todettakoon, että Blue antoi Whitelle hyvän opetuksen millaista peliä tulevassa vitosdivarissa pelataan. Otetaan oppi vastaan ja kun seuraavan kerran veli sininen kohdataan, niin valkoinen vaara voi jo vaania!