HIFK GOLD - GrIFK IV (5 - 1)

Aamu pelin kapealla 12 pelaajan miehistöllä pelannut ja Indians nuorukaiset nollannut Hifk Gold sai päivän toisessa pelissä vastaansa Grankulla IFK:n nelosjoukkueen.
Lähtökohdat olivat selkeät, Aallon pudottua pois aamu pelissä, entistäkin siipirikkoisempi HIFK ja Vastustaja sekä laajemmalla että tuoreemmalla rosterilla, jonka urheilullisesta ulkomuodosta ja professionaalisen oloisesta alkulämmittelystä oli nopeasti aistittavissa, että Grankulla oli tullut Ruskeasuolle mielessään tasan yksi asia, HIFK:n kaataminen. Päätimme kuitenkin pelata ensin.
Idrottsföreningen Kamraternan jäsentenvälisestä muodostui Indians-kohtaamista tapahtumarikkaampi ottelu. Hifk sai unelma-alun, kun Vellu Hämäläisen pehmeä kätisen ja raikas jalkaisen haaston jälkeen syöttö kulmasta maalille ja Raipemaisesta pelityylistään tunnettu Johan Melander ei löytänyt vastustajan maalin edessä enää syöttöpaikkaa, vaan oli pakotettu lyömään pallon etukulmasta voimalla sisään. Kymmenen minuuttia myöhemmin Mikko Kallio ei jäänyt ihastelemaan riistoaan, vaan käynnisti nopean vastahyökkäyksen suomifutismaisella kukkupallolla. Nahkakuula-areenoilla meritoituneempi Hatanpään Ronaldinhoksikin kutsuttu H. Söderholm ampaisi perään kuin Ilveksen D-junioreissa 30 vuotta ja kiloa sitten: pallo ilmasta haltuun yhdellä kosketuksella ja ranteella kenkälaatikkoon, Oxdog tuppeen ja taululle 2–0. Kun puolustuspäässä dominoinut Jari Korpi vielä kävi laittamassa liki keskialueen vaparista one timerin Grand Old Man Molinin poikittaista syötöstä 3–0-pukukoppimaalin, alkoi peli tuntua taputellulta.
Grankulla IFK tuli kuitenkin toiseen erään aivan erilaisella jalalla ja asenteella. Hifk menetti pallonhallinnan ja joutui vastaanottavaksi osapuoleksi; puolustaminen muuttui selviytymiseksi, palloa jouduttiin moppaamaan eikä kontrolloiduista lähdöistä meinannut tulla mitään. Kauniaislaiset eivät painostuksestaan huolimatta kuitenkaan saaneet lopulta aikaiseksi kuin yhden puolittaisen paikan ja siitä kavennusmaalin, ja sekin matkalla muuttaen suuntaa, lipsahtaen lähes muurin lailla esiintyneen HIFK mv Nybergin ohi.
Ottelun kulminaatiopiste olikin siinä, ettei yksikään Hifk-pelaaja katsonut olevansa liian lahjakas tinkimään puolustamisesta matalassa blokissa minuuttitolkulla.
Siinä missä toista erää leimasivat Grankullan etsikkoaika ja hyödyntämätön momentum, oli kolmas erä alusta loppuun Hifkin. Helsinkiläiset saivat pallollisen pelinsä jälleen kuntoon, mikä hyydytti Grankullan kirin. Molempiin suuntiin uurastanut Kimmo Ahola murtautui kulmasta sektorille kruunasi ensin oman iltapäivänsä naulaamalla Jarin purku pallon jälkeen vastustamattomasti putken alle. Sitten kiikaritehoilla surffailemaan tottunut Kallio ei ketsuppipullonsa vihdoin auettua tyytynyt pelkkään syöttöpisteeseen, vaan kävi vielä kaunistelemassa reboundista pöytäkirjansa muotoon ”1+1” ja tulostaululle loppulukemat 5–1, tätä edelsi kapteeni Molinin murtautuminen laidasta ensin päätyä kohti ja ajo maalille yllättäen koko Grani puolustuksen, mahdollistaen Kallion moppauksen. Loppuajan HIFK keskittyi vastustajan tilanteiden minimointiin ja voiton varmistamiseen.

Kauden avauksen saldo siis 1-0 ja 5-1 voitot. Joukkueen yleis mieli-ala väsynyt mutta erittäin tyytyväinen.

Raportin tarjosi:
Suomen Palokatkomestarit Oy